Suomen nykyhistorian kulmakivi on, että 1939-11-27 kello 15.00 ammuttiin Mainilan kylässä, Neuvostoliiton alueella, seitsemän tykinlaukausta, joista ensimmäisenä kertoi TASS, aivan liian nopeasti ampumisen jälkeen. TASS tiesi kertoa, että oli surmansa saaneita ja haavoittuneita. Samana aikaan ulkoministeri Molotov kutsui puheilleen suomen suurlähettilään Yrjö-Koskisen. Vaatimuksena oli, että Suomi vetäisi ne tykit 30 km päähän Leningradista, jotka olivat ampuneet Mainilaan.
Suomen vastaus oli yhtä merkillinen kuin TASSin. Rajavartiat olivat kuulleet juuri seitsemän laukausta, jotka ammuttiin Mainila pelolle, mutta Neuvostoliiton puolelta. Tämä tieto tuli kuitenkin vasta seuraavan päivän aikana. Rajalta juuri enne puolta yötä lähetettiin sähke, joka kertoi tarkasti kranaatinheitin harjoituksista 11.50.
Suomen vastaus oli yhtä merkillinen kuin TASSin. Rajavartiat olivat kuulleet juuri seitsemän laukausta, jotka ammuttiin Mainila pelolle, mutta Neuvostoliiton puolelta. Tämä tieto tuli kuitenkin vasta seuraavan päivän aikana. Rajalta juuri enne puolta yötä lähetettiin sähke, joka kertoi tarkasti kranaatinheitin harjoituksista 11.50.
Sain tukia 1990 luvulla Venäjän sota-arkiston tiedot sisäisestä vastaavasta sähkepostista. Tärkein dokumentti on kenraaliluutnantti Jashenkon sähke Pietarista rajalle, jossa kysyttiin "Voitteko vahvistaa että suomalaiset ovat ampuneet provokatiivisia laukauksia". Majuri Dobrjanskij vastasi: "Moskovan radiossa kerrottiin, että suomalaiset olisivat ampuneet. Siitä syystä lisättiin valmiutta, mutta Karjalan kannaksella eikä pohjoisempanakaan ei ollut mitään"
Nyt on Mainilan 75 vuotisjuhlan kunniaksi on löytynyt aivan uutta todistusaineistoa, Se julkistetaan Ylen omassa Twitterissä #sota39. Siinä esitetään Helsingin Sanomien etusivun kirjoituksia heti Mainilan episodin jälkeen. Sanatarkasti toistetaan rajalta lähetetty sähke harjoituksista kranaatin heittimillä, siis aamupäivällä 26/11.
Suomen johto kehitti sitten aivan uuden tapahtuman, sen joka on jäänyt voimaan ja jolla Mainilan laukauksilla selitetään talvisodan synty. Minulla ei ole käytettävissä HS 28/11, jolloin tämä propaganda ilmeisesti aloitettiin. Ulkoministeri Erkko soitti Amerikkaan aivan virheellisen tiedon Mainilan laukauksista. Tämä selviää Yle areenan juhlan kunniaksi jakamasta väärän tiedon tynnyristä.
Väärää tietoa levitetään erityisesti siitä mikä on Venäjän tai Putinin kanta Mainilan laukauksiin. Todellisuudessa ei Venäjällä ole mitään konkreettista tietoa yli sen minkä olen tutkimuksillani tuonut esiin. Mainilasta kirjoitetaan aivan yleisesti riippuen siitä kenen syyksi sodan syttyminen pannaan. Putin ottaa kantaa toisella tavalla kuin mitä tehtiin Jeltsinin aikana Pian Suomen lehdistöön ilmestyy tieto, että Putin väittää, että suomalaiset sitenkin ampuivat Mainilan olemattomat laukaukset
Erinomaisen väitöskirjan Venäjän historian oppikirjojen muutoksista on tehnyt Moskovan suomenkielisen koulun entinen rehtori, nykyisin Berliinissä asuva Kari Kaunismaa
Tohtori Kaunismaa on huolellisesti tarkastanut sen vähän mitä Suomen sodista kirjoitetaan Venäjän oppikirjoissa. Näin osoitetaan länsimaisten historiantulkintoja sovittaminen oppikirjoihin, joka tapahtui Jeltsinin aikana, 1990-luvulla, ja jota nyt ollaan purkamassa.
Mainila löytyy 12 kertaa väitöksestä. Ainoastaan yhdessä, ammattikoulun historian opetukseen laaditussa kirjassa on väite, että NKVD olisi suorittanut sellaisen provokation, johon Suomessa on aina uskottu. Tieto on väärä eivätkä kirjoittajat sitä mitenkään vahvista väitettä arkistotiedoilla. Se osoittaa vain, että nämä ovat sellaisia kirjoittajia, jotka tulkitsevat Suomen sodan länsimaisen kaavan mukaan.
He kertovat - ei siitä mitä Kannaksella tapahtui vaan, Puolan ”Mainilan laukauksista” 31.8.1939, jolloin Sicherheitsdienstin joukot miehittivät Gleiwitzin radioaseman Saksan puolella, tulittivat mikrofonien lähellä ja päästivät kansainväliset lehtimiehet tarkastelemaan Puolan ja Saksan asepuvuissa olevia ruumiita. Puola lavastettiin syylliseksi ja Saksa lähti heti liikkeelle.
Sen verran vertailussa on perää, että Pääesikunta kutsui ulkolaiset lehtimiehet tutustumaan Mainilaan 29/11. Oliko Suomen sotajohto täysin epätietoinen siitä, että sota alkaisi seuraavan aamuna kello 06.50 juuri Karjalan kannaksella? Oli kysymys vain tunneista, että ulkolaiset lehtimiehet ehtivät turvaan. Vai oliko ehkä tarkoituksena että he voisivat raportoida Neuvostoliiton hyökkäyksestä, siis ne jotka jäisivät henkiin?
Mainila löytyy 12 kertaa väitöksestä. Ainoastaan yhdessä, ammattikoulun historian opetukseen laaditussa kirjassa on väite, että NKVD olisi suorittanut sellaisen provokation, johon Suomessa on aina uskottu. Tieto on väärä eivätkä kirjoittajat sitä mitenkään vahvista väitettä arkistotiedoilla. Se osoittaa vain, että nämä ovat sellaisia kirjoittajia, jotka tulkitsevat Suomen sodan länsimaisen kaavan mukaan.
He kertovat - ei siitä mitä Kannaksella tapahtui vaan, Puolan ”Mainilan laukauksista” 31.8.1939, jolloin Sicherheitsdienstin joukot miehittivät Gleiwitzin radioaseman Saksan puolella, tulittivat mikrofonien lähellä ja päästivät kansainväliset lehtimiehet tarkastelemaan Puolan ja Saksan asepuvuissa olevia ruumiita. Puola lavastettiin syylliseksi ja Saksa lähti heti liikkeelle.
Sen verran vertailussa on perää, että Pääesikunta kutsui ulkolaiset lehtimiehet tutustumaan Mainilaan 29/11. Oliko Suomen sotajohto täysin epätietoinen siitä, että sota alkaisi seuraavan aamuna kello 06.50 juuri Karjalan kannaksella? Oli kysymys vain tunneista, että ulkolaiset lehtimiehet ehtivät turvaan. Vai oliko ehkä tarkoituksena että he voisivat raportoida Neuvostoliiton hyökkäyksestä, siis ne jotka jäisivät henkiin?
