måndagen den 18:e februari 2013

Ulvilan surman nykytilanne

Toimittaja Mikko Niskasaari on saanut käyttöönsä Turun hovioikeudessa aloitetun oikeudenkäynnin asiakirjat. Hän jakaa ne kahteen artikkeliin, Alibi-lehdessä Ulvilan murhaa koskevat Auerin pojan valemuistot murhayön tapahtumista ja Hymy-lehdessä saman pojan valemuistot seksuaalisista väärinkäytöksistä Auerin perheessä 2007-2008, siis murhan jälkeen, mutta ennen kuin peitepoliisi Seppo Mäkelä tuli mukaan perheen elämään.

Kysymyksessä on oikeudellinen prosessi, joka alkoi murhasta 2006-12-01 ja joka jatkuu vuoteen 2015. Tapahtumat on selvitetty aina kevääseen 2011 saakka, jolloin kehitys lähti kahteen vastakkaiseen suuntaan. Vaasan hovioikeudessa päästettiin kaikki aineisto julkisuuteen, mikä johti vapauttavaan tuomioon kesäkuussa 2011. Toinen kehityssuunta oli, että Auerin erilleen sijoitettujen lasten mielissä kasvoi kaksi eri käsitystä murhayöstä. Esikoinen Amanda on vahvalla pohjalla, hän oli riittävästi mukana tapahtumissa, näki itse murhaajan ja seurasi äidin toimintaa kun tämä yritti puolustaa isää ja kutsui poliisia apuun. Amandalle oli koko oikeudenkäynnin aikana selvää, että äiti oli syytön, murhaaja oli ulkopuolinen. Hän asui erillään muista sisaruksista

Auerin pojalla oli kaksi traumaa työstettävänä. Hän ei ollut tietoinen siitä mitä murhayönä tapahtui. Hän kertoi yöstä poliisille syyskuussa 2009 - samalla kun äiti vangittiin. Kertomus ei tyydyttänyt kuulustelijoita. Kaksi vuotta äitiä pidettiin vankilassa, isän murhasta syytettynä. Keväällä 2011 poika alkoi kehittää valemuistoja, jota tyydyttäisivät niitä, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Tähän kuvaan eivät mahtuneet äiti ja sisar.

Kolmannen trauman aiheutti äidin yllättävä vapauttaminen ja uhka muutosta saman äidin luo, joka oli hänen valemuistojensa paha henki. Pojan käsityset pahasta ja hyvästä olivat muutuneet täysin siitä, mitä oli opetettu Auerin Jumalan kieltävässsä kodissa. Pojan uudessa kodissaan TV ja tietokone olivat kiellettyjä ja saatanan palvonta ilmiö, jota esiintyi mm. Jumalan kieltäjillä, siis tässä tapauksesa Anneli Auerilla.

Kesän kuluessa poika kehitti valemuistot, joissa äiti ja sisar olivat murhaajia. Niitä kasvatusisä, uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti, piti tosina. Hän videoi ne ja vei syyttäjälle, pahan riivaama äiti on pidettävä lukkojen takana. Syyttäjä tarkisti vielä, että kyseessä todellakin olivat valemuistot kuulustelemalla kahdesti Amandaa heti elokuussa 2011. 

Toimittaja Mikko Niskasaari kirjoittaa salaisten asiakirjojen perusteella
Heinäkuussa 2011 ,poika kertoi että murhayönä tytär ja äiti iskevät vuorotellen isää veitsellä. Lopulta äiti tappaa hänet vasaralla. Vasta tämän jälkeen Anneli Auer soitti hätäpuhelun, jonka poika kertoo alkaneen välillä alusta. Hätäpuhelu olisi siis ollut etukäteen nauhoitettu. Lopulta tavoitteeksi ilmenee joukkomurha. Rahojen vuoksi oli määrä tappaa isovanhemmat, ja tarinan seuraavassa vaiheessa myös kaikki nuorimmat lapset. Juttu kehittyy myös saatananpalvonnan kuvaukseksi.

Elokuun alussa kolmen nuoremman lapsen holhooja siis vei valemuistot syyttäjälle. Tältä pohjalta syyttäjä harkitsi kahta väärää linjaa. Ensin hän arveli, että sijaishuoltaja olisi saanut pojan kertomaan valemuistoja. Hänen lapsettomuutensa voisi olla syynä lasten haltuun ottoon rikollisen menettelyn avulla.

Toinen väärä linja oli käyttää pojan valemuistoista todistuksina murhayön tapahtumista - vaikka en eivät lainkaan sopineet syyttäjän muuhun näyttöön. Tämän ristiriidan kätkemisesksi julistettiin pojan valemuistot ja Amandan vastaus niihin salaisiksi. Tämä oli vastoin Vaasan hovioikeuden omaksumaa avointa linjaa Ulvilan surmassa.

Salailun kannnalta oli myös välttämätöntä Annelin pitäminen telkien takana – niin, että hän ei voinut kertoa totuutta medialle. Turvauduttiin uudelleen Auerin pojan valemuistoihin. Ne eivät enää koskeneet murhayötä vaan miestä joka ilmaantui perheen elämään marraskuussa 2007, Jens Kukkaa. Anneli ja Jens Kukka vangittiin valemuistojen perusteella ja alettiin hankkia tukea väitteille, joista Mikko Niskasaari kirjoittaa Hymyssä näin:

Nuorempien lasten kertomusten ydin on Anneli Auerin, Jens Kukan ja vanhimman tytön taajaan harrastama ryhmäseksi, jota nuoremmat lapset joutuivat katselemaan. Toisinaan heitä olisi pakotettu mukaan, ja käytetty myös muulloin hyväksi. Kertomuksissa korostuvat anaaliyhdynnät, ja Kukan väitetään olleen toisen tytön kanssa myös tavallisemmassa sukupuoliyhdynnässä. Kaikkiin kertomuksiin hyväksikäytöstä liittyy väkivaltaa, kuten vyöllä hakkaamista.

Nämä uudet kertomukset on nähtävä jatkona lasten valemuistoille murhayöstä, jotka eivät riittäneet siihen, että äiti vangittaisiin uudelleen. Valemuistot ryhmäseksistä ja raiskauksista, joilla ei ollut mitään yhteyttä todelliseen elämään, ratkaisivat tämän asian. Syyttäjä saatoi pidättää Annelin ja Jens Kukan ja käynnistää tutkimuksen, joka jotenkin vahvistaisi valemuistoja niin Ulvilan surmasta kun raiskauksistakin.

Tehtävään löydettiin henkilö, joka oli itse juuri joutunut hyvin vakavan trauman kohteeksi. Synnytyslääkäri Minna Oja-Erkkilän 17 vuotias tytär oli murhattu 2011. Tämä uusi todistaja tullut uskoon yhdessä miehensä kanssa. Hän kuuluu siihen uskontosuuntaan, josta MOT on tehnyt ohjelman. Samaan ryhmään todistajia kuuluu myös opettaja Keijo Ahorinta, joka kirjassaan neuvoo kuinka etsitään saaatananpalvojia ja johdatellaan niitä Ahorinna omaan uskonlahkoon.

Molemmat syyttäjän todistajat ovat siis ehdottomasti vääriä persoonia siinä tehtävässä, joka heille on annettu. Yhteistä heille on, että molemmat ovat löytäneet Auerin lapsista viiltoja, jotka puhuvat saatanan palvonnasta Ulvilassa. Mitään raiskauksen jälkiä ei Auerin perheen tytöistä ole löytynyt. Juuri nämä demoneihin uskovat todistajatovat ainoat, jotka voivat jotenkin pitää elossa Auerin lasten uskovaisessa uuskodissa syntyneitä käsityksiä siitä, että Anneli Auer on saatanan palvoja.

Näiden uskon avulla rakennettujen valemuistojen turvin syyttäjä joutuu esiintymään ainakin kolmessa oikeudenkäynnissä, jotka kaikki itse asiassa koskevat Anneli Auerin syyllisyyttä Ulvilan surmaan. Mikko Niskasaaren osoittaa, että kaikki traumojen aiheuttamat valemuistot käsitellään jo salaisessa oikeudenkäynnissä Turun hovioikeudessa. Sitten jatketaan samoilla asioilla Satakunnan kärjäoikeudessa ja Vaasan hovioikeudessa. Kuitenkin sillä varauksella, että Turun hovioikeuden tuomiosta ei valiteta korkeimpaan oikeuteen. Silloin käräjäoikeus saa taas odottaa.